Aitosuorakylvö

Perinteinen kylvömenetelmä

Tavanomaisessa, yksipuolisessa viljelyssä, maa pyrkii tiivistymään liikaa. Kynnöllä ja muokkauksella maa pyritään kuohkeuttamaan, mutta useat muokkausajokerrat, kylvöajokerta sekä jyräys tiivistävät maan uudelleen. Kyntökerroksen alapuolelle tulee vähitellen vettä läpaisemätön kyntöantura, joka hidastaa veden imeytymistä maahan ja veden kapillaarisen nousun muokkauskerrokseen. Kasvit kärsivät runsaista sateista ja poutakausista.

VM-aitosuorakylvössa maan tiivistymistä voidaan vähentää, koska tarvitaan vain yksi kylvöajokerta. Lisäksi maa on sänki- ja olkikatteinen, jolloin se on huomattavasti kantavampaa kuin kynnöspelto. Kylvökoneen paino jakaantuu traktorille, vantaille, syvyydensäätöpyörille, sekä matalapaineisille takapyörille, joten kylvökoneen aiheuttama pintapaine jää pieneksi. Täten maa jää kuohkeaksi kylvön jälkeen.

Perinteisessä kyntämällä tapahtuvassa viljelyssä humuksen ja hiilen määrä maassa vähenee, koska ilmassa olevan hapen vaikutuksesta humus ja hiili palavat pellon pinnassa suojaamattomana hiilidioksidiksi ilmakehään. Orgaanisen aineen vähetessä maan mururakenne muuttuu tiiviiksi, jolloin maa tiivistyy herkästi. Aitosuorakylvössa sensijaan sänki suojaa maan humusta ja hiiltä ilman hapen kosketukselta.

Aitosuorakylvössä orgaanisen aineen määrä pellon pinnalla kasvaa ja humuksen määrä lisääntyy.
Pieneliö- ja mikrobitoiminta muuttaa pellon mururakenteen rakeisemmaksi. Tästä seuraa, että pellon kantavuus paranee ja pellon tiivistyminen vähenee. Siirtymäkauden jälkeen maanrakenne muuttuu pehmeämmäksi ja huokoisemmaksi kuin kynnetty maa.

© Vieskan Metalli  2005