Aitosuorakylvö

Perinteinen kylvömenetelmä

Nykyiset rakeiset ja hidasliukoiset lannoitteet soveltuvat hyvin siemenen kanssa samaan vakoon.
Käsitykset lannoitteen polttovaikutuksesta ovat peräisin 50-luvulta, jolloin lannoitteet olivat jauhemaisia ja nopeasti liukenevia. Ravinnepitoisuudet olivat pieniä, joten lannoitetta piti käyttää paljon. Pitoisuudet olivat 6-6-7 N-P-K.

Nykyiset lannoitteet ovat seoslannoitteita, joissa ravinnepitoisuudet ovat suuret ja seossuhteet tarkat. Siksi lannoitteita ei tarvitse enää käyttää niin suuria määriä kuin aiemmin. Monivuotinen käytannön kokemuksella ei ole osoittanut haittavaikutuksia. Pikemminkin on ollut havaintoja, että kun lannoite on siemenen kanssa samassa vaossa, kasvi pystyy hyödyntämään lannoitteen paremmin. Varsinkin eloperäisillä mailla onlannoitetta voitu vähentää.

Kuorellisilla siemenillä kuten kauralla ja ohralla ei ole havaittu lannoitteen polttovaikutusta
Kuorettomien siemenien kuten vehnän ja rypsin orastumiseen sillä saattaa olla jonkin verran vaikutusta.
Vaikutusta voidaan vähentää siemenmäärää lisäämällä: vehnällä noin 10-20% ja rypsillä voi 8 kg:n sijasta käyttää 10–12 kg/ha.

Jos aitosuorakylvössä orastuminen on vähäisempää, se ei näy sadon määrässä koska versoja voi tulla enemmän ja kasvi kasvattaa pitemmän tähkän ja raskaamman jyvän. Mallasohran valkuaisaine-pitoisuuden on havaittu olevan suorakylvössä noin prosentin pienempi kuin perinteisessä viljelyssä, ja mallasohra on siten ollut kauppakelpoisempi.

© Vieskan Metalli  2005