Lataa tietopaketti: Maatalouden ympäristöpäästöjen vähentäminen muokkaamattomuudella ja ympärivuotisella kasvipeitteisyydellä.

 

TEHOMUOKKAUS TUHOAA MAAN JÄRJESTELMIEN BIOLOGISEN JA EKOLOGISEN EHEYDEN SEKÄ ALTISTAA MAAN EROOSIOLLE
	Ennen perusmuokkausta	Perusmuokkauksen jälkeen	2. muokkauskerran jälkeen

Ympäristöpäästöt vesistöön

Aitosuorakylvö eheyttää maan: muruset ovat kiinni toisissaan, joten ravinteet ja sedimentti eivät huuhtoudu helposti veden mukana. Maa on kasvipeitteinen ympäri vuoden, ja sänki sekä pellon pinnan kasvijäte suojaavat maan murusia vesipisaroiden iskuilta. Kasvipeite estää pintamaan irtoamisen ja sedimentin liikkeelle lähtemisen. Lisäksi kasvipeite antaa vedelle aikaa imeytyä maan huokosiin.

Maan rakenteen parannuttua ja kyntöanturan poistuttua maa imee veden ja ravinteet syvemmälle. Veden poisvirtaus sekä ravinteiden ja sedimentin kulkeutuminen pellolta vähenee. Tutkimuksissa on todettu, että terve maa vähentää jopa jokien tulvimista.

Maa sitoo ravinteita humukseen ja muuhun orgaaniseen aineeseen. Lisääntyvä pieneliötoiminta hajoittaa ravinteet kasvien käyttöön, lannoittaa jätöksillään maata, lisää maan hedelmällisyyttä ja vähentää keinoravinteiden tarvetta.

Kyntö ja muokkaus rikkovat maan eheyden: maan murut ovat irrallaan, alttiina eroosiolle. Sateet ja sulamisvedet irrottavat suojaamattomasta maasta ravinteita ja sedimenttiä veden kuljetettavaksi vesistöihin.
 

Ympäristöpäästöt ilmakehään

Kyntö ja muokkaus muuttavat maan kuohkeaksi ja ilmavaksi. Maassa olevan ilman happi yhtyy tehokkaasti maan orgaanisessa aineessa olevaan hiileen. Tämä biologinen oksidaatio muodostaa hiilidioksidia. Tutkimusten mukaan kynnetyssä maassa palaa vuodessa keskimäärin 0.77 tonnia hiiltä hehtaaria kohti. Hiilen hapettumiskerroin on 3.7, mikä tarkoittaa, että 0.77 tonnista hiiltä muodostuu ilmakehään 2.85 tonnia hiilidioksidia kynnetyn maan hehtaarilta.

Traktoriaikakausi on vähentänyt maan hiilen määrää 30-50 %, minkä vuoksi maat ovat alkaneet tiivistyä ja maan kasvukunto on heikentynyt. Kyntö- ja muokkaussyvyys vaikuttavat hiilen vähenemiseen. Syvässä kynnössä kaasujen vaihto on suurempi, joten hiilidioksidia muodostuu enemmän - kevytmuokatussa ja minimuokatussa maassa vastaavasti vähemmän.

Aitosuorakylvetty maa tuottaa hiilidioksidia hyvin vähän. Maa toimii hiilinieluna metsien tapaan.

Aitosuorakylvetty maa on ehjä, kasvipeitteinen ja se hengittää luontaisesti pieneliötoiminnan ja kasvien juurien muokkaamien huokosten kautta. Kun maata ei kyntämisellä kuohkeuteta, haitallista hiilidioksidin muodostumista ei tapahdu.

Aitosuorakylvö toimii hiilinieluna. Kasvit yhteyttävät hiilidioksidia ilmasta ja johtavat juurillaan hiiliyhdisteitä maahan, hiilipitoiset kasvijätteet muodostavat lahotessaan uutta orgaanista ainetta ja hiiltä maahan.

Maatalouden ympäristötuki
Maanviljelyn veisistökuormituksen vähentämiseksi tehokkainta on muokkauksen vähentäminen ja pellon pitäminen kasvipeitteisenä syksyn sateiden ja kevään sulamisvesien aikana.
Muokkaamaton ja kasvipeitteinen maa on kauttaaltaan kuin suoja-aluetta pidättäen ravinteet ja sedimentin maahan. Sen sijaan kun maata muokataan, ravinteet ja sedimentti lähtevät kasvipeitteettömästä maasta helposti sateiden ja sulamisvesien mukana vesistöihin. Vesistöjen suojakaistoilla ja laskeutumisaltailla on vaikea enää pysäyttää jo liikkeelle lähteneitä ravinteita. Helpompaa on siirtyä sellaisiin viljelytekniikoihin kuten suorakylvö, jossa maata ei muokata ja  maa on kasvipeitteinen ympäri vuoden.

On perusteltua, että ympärivuotiselle kasvipeitteisyydelle myönnettäisiin erillinen ympäristötuki, jolla kannustetaan viljelijöitä siirtymään vähemmän ympäristöä kuormittavaan viljelyyn.

Kasvinsuojeluaineet
Muokkaamattomassa viljelyssä eli suorakylvössä monivuotiset rikkakasvit torjutaan glyfosaatilla. Keväällä sitä käytetään pieni määrä, noin 1-2 litraa hehtaarille. Kesän aikana pellon pinnalle levitetty glyfosaattiyhdiste hajoaa bakteeri- ja mikrobitoiminnan sekä kasvien ravinnoksi. Pellon pinnalle levitetyt kasvinsuojeluaineet sitoituvat pellon pinnassa olevaan orgaaniseen massaan ja hajoavat siinä kesän aikana luonnollisella tavalla. Veden ja sedimentin pienempi poisvirtaus pellolta vähentää kasvinsuojeluaineiden kulkeutumista vesistöön.

Fosfori
Fosforista suurin osa - noin 75% kulkeutuu sedimentin mukana vesistöön. Muokkaamattomassa viljelyssä sedimentin kulkeutuminen veden mukana vähenee 90%. Liukoisen fosforin lisääntymisellä pellon pintaan ei ole merkittävää haittaa, sillä veden poisvirtauksen vähetessä pellolta myös liukoinen fosfori pysyy pellolla sitoutuneena orgaaniseen aineeseen ja fosforin kokonaiskuormitus vesistöön vähenee 65%.
Lähde: Justus-Liebig -yliopisto, Saksa

© Vieskan Metalli  2005